Tuli vain äkkiä sellainen tunne, että pitäisi kirjoittaa tänne jotain. Enkä edes tajua miksi, kun ei ole yhtään mitään sanottavaa eikä edes huvita sanoa mitään. Tai ehkä juuri siksi.

Pitäisi nimittäin tehdä läksyjä. Mutta kun ei innosta.

Joukkuelaisemme, joka on toista vuotta yliopistossa, tarjoutui pari päivää sitten tekemään matikanläksyni, jos tekisin hänen kummallisen kuva-analyysinsä. Olisin ilman muuta suostunut, mutta jostain syystä en tajunnut kuvasta yhtään mitään. Siinä oli joku kasvi, josta näkyi juuret, ja maaperässä oli jotain ihmeellisiä öttiäisiä. Sanoin, että voin kyllä kertoa, kuinka kauniit värit kuvassa oli, sillä ainahan saatavilla ei ole hienoja värillisiä kuvia. Jostain syystä en kuitenkaan päässyt tekemään sitä...

Mutta opinpahan silloin ainakin, että kannattaa mennä yliopistoon, koska pääsee pipetoimaan jollain hienolla pipetillä. Tai ainakin jollain ekologiaan liittyvällä linjalla pääsee. Se pipetti on kuulemma todella hieno.

Olimme siis Lappeenrannassa kisailemassa. Sijoitus: viides. Joukkueen tunnelma keskimäärin: pettymys. Minun ja parin muun mielipide: ei olisi kannattanut odottaa liikoja. Valmentajan tekstiviesti ennen tuloksia: kotiin ei ole tulemista ilman mitalia. Voi valmentaja parkaa, kun ei uhkaus auttanut, mutta ehkä hän nyt petaa sänkynsä armeijassa tarpeeksi hyvin, kun voi purkaa tunteensa peiton laskoksiin. Tosin luultavasti hän vain nauraa ja tulee seuraavalla lomallaan opettamaan meille hieman lisää sotilassanastoa.