Tästä ei tule mitään.

Meillä oli tänään kaksoistunti matikkaa. Menimme kahden kaverini kanssa istumaan takariviin, mutta koska opettaja on käskenyt meidän istua erillään, istuimme joka toiselle paikalle. Tunti pääsee melkein alkamaan, kun opettaja huomaa meidät. Alkaa kaamea karjunta siitä, että Mintun pitää istua edessä. Kun opettaja tuli pakottamaan hänet sinne, Minttu nousi ja mutisi poispäin katsoen jotain. Siitäkö vasta alkaakin saarna, koska päin opettajan naamaa ei kiroilla. Joo, miten sitten ne kaikki muut luokkalaisemme, jotka tekevät niin oikeasti?

Saarna käyttäytymisestä jatkuu siihen asti, kun oveen koputetaan. "Ihana" luokkalaisemme saapuu myöhässä. Hän astuu luokkaan, seisoo hetken paikoillaan ja tuijottaa minua. "Mitä toi silakka tekee mun paikalla?" hän karjuu. Vastaan siihen jotain, että minäkin tykkään hänestä. Opettaja käskee hänet eteen, mutta hän kieltäytyy tulemasta. Tämä luokkalaisemme ei suostukaan niin helposti, vaan jankkaa koko ajan, ettei hän tule. Opettaja häätää hänet ulos luokasta, hän ottaa tavaransa ja lähtee marssimaan käytävää pitkin pois. Sehän ei käy, ja opettaja lähtee hänen peräänsä, koska hänen täytyy tulla pian takaisin tunnille. Siellä tämä idiootti kertoo, ettei suostu tulemaan eteen istumaan, koska joutuisi istumaan Mintun vieressä. Lopulta - kun olemme sietäneet muutaman minuutin kasvatussaarnan, opettajan hakee käytävässä olleen takaisin.

Tunti alkaa ja saamme kuulla jatkuvasti jotakin piikittelyä tältä myöhästyneeltä ja hänen kavereiltaan, mutta opettaja ei tietenkään huomaa mitään. Kun pääsemme seuraavaan aineen tunneille, juttu vain jatkuu. He sanovat jotain, ja meillä palaa hermot. Kerromme, että voi sitä puhua ihan suoraankin jos on tarve valittaa. Ensimmäiseltä tunnilta myöhästynyt oppilas vastaa, että ei se mitään selän takana puhumista ole, kun kerran kuulimme selvästi kaiken. Koska meitä jostain täysin käsittämättömästä ja täyttä mielikuvitusta olevasta syystä luullaan "pahiksia" (eli mitä?) teeskenteleviksi, vastaan jotain tyhmää siitä, että istumme tällä tunnilla edessä, eli he puhuvat selkämme takana - eivätkä edes suoraan meille. Silloin opettaja onneksi saapui luokkaan ja sai nämä ah-niin-ihanat luokkalaisemme hiljenemään (ja meidät myös).

Joo, hyvin menee meillä koulussa. Sisällissota.