Tilanne lyhykäisyydessään: meidän joukkue hajoaa, tai varmaan hajosi jo. Siis luistelujoukkue. Toukokuun kurssilla on muistaakseni kuusi tyyppiä. Entiset varaluistelijat, niiden kaveri ja kaksi minun kaveriani. Ja joo, minä en ole siellä. En halunnut mennä, koska en halunnut. Mutta nyt en tiedä, mitä oikein tekisin. Voisin yrittää hakea Tikkurilaan luistelemaan (tapasin muuten ficcarimiitissä tyypin, joka on luistellut siellä parin minun tuttuni kanssa ja se oli pelottavaa), mutten tiedä, pääsisinkö sinne ja jos pääsisinkin, jaksaisinko käydä. Joutuisin nimittäin yhdeksänkkymmenen prosentin varmuudella varaluistelijaksi, koska taidot eivät millään riittäisi. Sitten olisi vielä lukio, ja pitäisi käydä täysin mielettöminä aikoina Tikkurilassa - sinne siis parikymmentä minuuttia junalla ja sitten vielä kymmenisen minuutin kävelymatka hallille - eikä joukkueestakaan välttämättä saisi kavereita. Joo, moi.

Isä haluaa, että menen jonnekin testeihin - siis niihin, joissa valitaan joukkueeseen uusia luistelijoita. Jossain vaiheessa se yritti (epätoivoisesti) katsella netistä, missä kerrotaan kunkin seuran testiajankohdat. En suostunut kertomaan osoitetta, koska seuraavaksi olisin varmaan huomannut olevani kuskattavana paikkaan, jossa en missään tapauksessa suostuisi luistelemaan.

Minulla on nyt kuitenkin kauheita vieroitusoireita. Aloin kirjoittaa novellintapaista, jonka piti kertoa tyypin vanhemmista - ja kas, huomasin kirjoittaneeni puoli sivua tyypistä, joka luistelee. En ole päässyt jäällekään varmaan kuukauteen, kun yleisöluisteluajat menevät koulun kanssa päällekäin. Katsoin juuri, että pääsen seuraavan viikon lauantaina, jos vain olen kotona silloin. Harmi vain, että siellä on pienten kiekko samaan aikaan - pitää yrittää väistellä jotain kiekon perässä konttaavia penskoja kun yrittää treenata ulkolinjeerausta tai opetella jotain askeleita (tai kiihdytyspiruettia - pysyn siinä jo kaksi sekuntia ennen kuin pysähdyn, koska pelkään kaatuvani).

Elättelen vielä toivoa, että meidän oma ihana joukkue kasattaisi ensi vuodellekin. Vaikka ei sitten kilpailtaisi. Ja vaikka en kestäisi luistella yhdenkään joukkuelaiseni vieressä kun siellä on niin idiootteja. Ainakin voisin silloin syyttää itseäni siitä, etten lähtenyt Tiksiin.