Kyllä, minun oli aivan pakko päästä luomaan itselleni tällainen ihan oikea blogi, joka ei vain ole sivuilleni ryntätty... juttu. Ennen kuin aloin luoda tätä, oli mielessäni vaikka miten monta asiaa, joista kirjoittaa, mutta nyt en tunnu saavan aikaan mitään. Mieleni tekisi vain selittää, kuinka tämän blogin ulkoasu on varmasti hieman outo ja että minä vasta opettelen tämän jutun käyttöä. Jos kertoisin niitä koko tämän kirjoituksen ajan ja saisin jopa kommentteja... en osaakaan sanoa enää mitään.

Tulin tänään noin kaksi tuntia sitten kotiin. Totesin juuri äskettäin isäni pyytäessä minua lenkille, että olen aivan mahdottoman laiska. Sunnuntaina olen lähdössä luisteluleirille, eikä kuntoni ole tällä hetkellä niitä parhaimpia. Ja minä kieltäydyn lenkistä. Ei se muuten ehkä olisikaan niin paha, mutta se, mitä jään tänne kotiin tekemään - blogia! Yhtä vaivaista blogia, jota kukaan ei varmaan jaksa edes lukea. Osaan ärsyttää itseäni.

Kun ajoimme tänään Kuopiosta (jossa yövyimme Puijonsarvessa) tänne pääkaupunkiseudulle, mietin matkalla kirjoittavani jotain. Valitettavan usein käyttäväni ajankulutusmuoto, varsinkin silloin, kun yritän nukkua. Se ei liiemmin edistä unensaantia, joten en suosittele. Joka tapauksessa, kuvittelin kirjoittavani ja minua alkoi naurattaa. Kuvitelmani eteni suurin piirtein näin:

Ohitsemme vieri metsää. Kuivuus tuntui tehneen kuusista aivan punaisia, sillä ylhäällä pienellä kukkulalla taivasta kohti keltalehtisten koivujen vieressä kurottelevat kuuset vaikuttivat ruosteenpunaisilta. Tajusin kuitenkin ottaa aurinkolasit päästäni, jolloin kuusten väri muuttui välittömästi paljon vihreämmäksi. Taisivat ne silti olla vielä hieman punertavia.

Metsä vaihtui pian peltoon. Ainakin uskoin, että se oli pelto. Eikö pelto olekin sellainen, jossa on jotain viljelmää? Sillä kerralla se oli punertavankeltainen - ei oranssi - ja luulin sitä pelloksi. Joku voi aivan hyvin väittää vastaan, en minä tiedä tarkalleen, mitä pellolla tarkoitetaan.

Miksi niittyjä ei koskaan näy teiden varsilla? Niittyhän on sellainen... luonnollisempi versio pellosta. Ehkä. En osaa selittää sitä, mutta voisin sanoa niityn tullessa vastaan, että se on niitty. Kai.

Tuollaista ehkittelyä ja mietiskelyä siitä, kuinka en ole varma, mikä on kelo tai kulottaminen tai lampi tai suo jatkui hiukan liiankin pitkälle. Siitä taas tuli mieleeni, että minun piti selittää luultavasti olemattomalle lukijakunnalleni suosta ja siitä, millainen meidän niinsanottu mökkimme on.

Hyvin pitkään elin suuressa harhaluulossa suosta. Uskoin varmaan yli kymmenvuotiaaksi, että siihen uppoaa, jos siihen astuu. Se on vetinen, täynnä suonsilmiä eikä sillä uskalla kävellä. Sain kuulla, että pappani antaa meille palan maata järven rannalta, oman kotinsa vierestä. Hän kun omistaa metsää hieman liiankin paljon, ei ehdi pitää siitä kaikesta huolta. Meidän oli tarkoitus rakentaa mökki saamallemme tontille, joka oli kuin olikin suota.

Haluatteko tietää, millainen tämä suo on? Siellä on sammalmättäitä, puita, tällä hetkellä pappani tekemä tie, sinne rakentamamme huvimaja (pieni, vanhempani nukkuvat siellä), grillikatos ja ulkohuussi. Minä nukun tontillamme aina teltassa, eikä tule edes kosteaa. Tai no, viime kesänä satoi jatkuvasti, joten silloin oli vähän märät oltavat, muttei itse teltan sisällä. Tänä tavattoman kuivana kesänä teltassa saattoi nukkua ilman pressua, jonka yleensä tarvitsen jo aamukastetta varten. Järvi oli muuten vähintään kolme metriä normaalia kauempana, se oli pelottavaa.

Ja niinpä tietysti, innostun jälleen selittämään kaikkea kun pääsen vauhtiin. Joku saattaa vielä luulla, että kirjoitan aina näin pitkästi ja järkevästi - kyllä, tämä päämäärätön höpötys oli järkevää normaaliin blogiselitykseeni verrattuna. No, ehkä minä onnistunkin tekemään niin. Ehkä. Epäilen sitä, ja teinäkin epäilisin. Mutta hei, kommentoikaa. Sanokaa vaikka "pöö" sen merkiksi, että olette löytäneet tänne. Kommentit ovat niin kivoja.