Argh. Miksi juuri sen ficcini, jonka olen saanut kirjoitettua pisimmälle, on pakko junnata yhdessä typerässä kohdassa? Ei siinä muuten mitään - tuttu juttu kaikkien kirjoitusten kanssa - mutta häiritsee. Olen hypännyt kyseisen kohdan yli ja kirjoittanut viitisen sivua eteenpäin jättäen väliin kaksi erittäin tärkeää viikkoa. Nyt sitten pitäisi jossain vaiheessa lopettaa tämän toisen ficin kirjoittaminen ja mennä keksimään sinne väliin jotain tyhmää selitystä. Lisäksi on se vuotisficcikin, johon pitäisi saada tehtyä jonkinnäköistä jatkoa... Ei kovin mukavaa, mutta toisaalta, näin minulle aina käy. Miksi? Juuri siksi.

Lisäksi ärsyttää se seikka, että olen ottanut jonkinasteiseksi tavakseni panikoida äidinkielen aineita ajatellessani. Äidinkieltä on suurin piirtein viiden viikon päästä, enkä välttämättä silloinkaan ala vielä kirjoittaa. Enkä edes tiedä niitä aiheita, mistä meidän tulee kirjoittaa! Silti mietin jatkuvasti mahdollisia ideoita ja sitä, miten niitä voi soveltaa siihen lopulliseksi tulevaan aineeseen... Ärsyttävää. Miksi minun on pakko hermoilla siitä, kun voisin vaikka miettiä, miten aion rämpiä tulevista englannin valtakunnallisista läpi ja yrittää pitää engalnninnumeroni sinä mikä se on ollut, vaikkein todellisuudess edes ansaitse sitä? Hitsi, ei olisi pitänyt ajatella tuota.