Huomenna on lauantai. Lauantai ei ole kiva päivä, jos silloin sattuu olemaan menossa tapaamaan uuden luistelujoukkueensa ensimmäistä kertaa leiripäivän merkeissä. Vaivaiset viisi tuntia jäätä. Teroittamattomat luistimet. Koko kesä tekemättä yhtäkään kuntojuttua. Joukkueesta tuttuja ainoastaan kaksi ihmistä, joiden kanssa sinne menossa.

Olenko maininnut kenellekään vielä missään vaiheessa, että kuolen?

Olimme muuten kaverini kanssa tässä metsässä - tai oikeastaan kalliolla, no ihansama - pari päivää. Oli erittäin mielenkiintoista, kun ei ollut koko kesänä (tai talvenakaan) uinut metriäkään, ja sitten, kun liu'uimme kalliolta levää peläten mereen, ehdotin, että lähdetään uimaan  "läheiselle" karille. Siis sellaiselle isolle melkein-kivelle.

Ja sain juuri tietää, että molemmat kaverini, joiden kanssa olen sinne luistelemaan menossa, ovat terottaneet luistimensa. Valmentaja nimenomaan laittoi sähköpostia ja pyysi ottamaan teroitetut luistimet mukaan. Voi ei. Ehkä minun pitäisi mennä ne teroituttamaan... Tässä saattaisi hyvällä tuurilla vielä ehtiä. Mutta kun siitä ei ole edes kauaa, kun olen ne teroittanut! Aaaargh...

//Teroitin luistimeni. Niissä oli kuulemma hirveä kolo ihan piikkien juuressa... Mitähän olen tehnyt. No jaa. Se tyyppi sitten kysyi, missä jengissä olen, ja kun kerroin, hän huudahti: "No sittenhän sulla on aivan ihanat valmentajat!" Jep. Suomen kahdesta muodostelmaluistelijamiehestä toinen, joka kaiken lisäksi oli viime vuonna MM-kisoissa.