Sain teetä. Jännää, että voi olla sormet aivan jäässä, kun täällä on kuitenkin melkein 22 astetta lämmintä. No, ei se mitään. Onhan minulla sitä teetä. Joka on liian kuumaa juotavaksi vielä.

Olin äsken äkillisen inspiraation kannustamana lopettamassa tätä blogia. Sitten totesin, etten jaksa tehdäkään moista, koska tulisin sitten kuitenkin kirjoittamaan tänne jossain vaiheessa ihan vain siksi, että se on kivaa, ja olisin lopettanut koko jutun ihan turhaan. Mielenkiintoista.

Ja tänään tulee selvästi taas todella järkevää tekstiä. Vaikka kyllä siitä oikeasti tuli aika järkevää, kun tein äsken kemian öö tota laboratoriopäiväkirjako se nyt oli, no mutta se kuitenkin. Ainakin toivon, että siitä tuli järkevää. Ja tajusin muuten juuri, että pitää tehdä essee. Jippii. No joo, se voisi oikeasti olla ihan kivaa, ellei sitä tarvitsisi kirjoittaa käsin, mitä minä en siis oikeasti osaa tehdä. Joka ikinen kerta, kun luen kirjoitukseni läpi, haluan muuttaa siitä noin miljoonaa kohtaa ja tehdä pieniä tai suuria korjauksia. Eikä siihen auta mikään suunnittelu. Yleensä teen vain niin, että kirjoitan jonkun jutun, luen sen kerran läpi ja muutan siinä samalla joka toisen sanan ja luen sen sitten vielä uudestaan läpi, kunhan olen tyyliin piilottanut kynäni, jotten voi enää korjata koko juttua. Ja tuohan oli tärkeä tieto, ja lisäksi erittäin kiinnostava, eikä minulla ole hajuakaan, miksi sen tähän kirjotin.

Luistelu on muuten kivaa. Olenkohan koskaan maininnut asiaa? Harmi, että huomenna vasta on harkat. Kolme päivää vapaata on kyllä ihan liikaa. Ajattelin tänään yrittää jaksaa vähän punnertaa. Punnersimme joskus ehkä viikko sitten harkoissa, ja valmentaja innostui näyttämään esimerkkiä, koska melkein koko joukkue oli aika surkea. Kyse oli siis miestenpunnerruksista. Hän veti siinä jotain kymmenen niitä ja näytti sitten vielä, mikä tulee olemaan kauden tavoitteemme. Eli taputetaan käsiä ilmassa sen punnerruksen aikana. No, koetimme testata sitä naistenpunnerruksilla, ja tuloksena oli maahan lysähtäminen (koska polvet liukuivat lattialla). On muuten oikeasti tosi vaikeaa punnertaa, kun samalla nauraa kuollakseen.

Teimme sunnuntaina myllyyn suunnanvaihdon, jota piti sitten harjoitella parin kanssa, jotta kaikki tekevät varmasti oikein. No, minulla oli vaaleahiuksinen pari, kuten siis minäkin olen (aar en jaksa muotoilla järkeväksi tuota), ja kun teimme sen suunnanvaihdon - no, se ei oikein sujunut ^^ Yritimme pari kertaa, muttemme edes tajunneet, mitä teimme eri tavalla. Valmentaja menee ohi ja kommentoi: "Hommatkaa siihen joku brunetti niin saattais sujuakin." Hah :D