Tahtoo Kirkkonummelle lauantaina. On pakko päästä sinne. Ei, anteeksi, perjantaina. Yöksi. Mitenvain. Pakko päästä. Mutta ei huvittaisi hypätä ikkunasta ulos, mennä sinne ja tulla takaisin ja saada joku hirveä rangaistus.

Äiti väittää, etten ole lähdössä. Minä väitän muuta. Se ei taida raukka tietää, että isä sanoi minun voivan mennä, jos saan jostain kyydin takaisin. Vielä vain pitäisi löytää se kyyti. Yritin ehdottaa taksia. "Tiedätkö, paljonko se maksaa?" Joo, tiedän minä, se on liian kallis. Pitää kerätä paljon pulloja jos aikoo päästä siihen.

Miksi kaverini pääsevät sinne noin vain? Elämä ei ole reilua. Jos meitä on lähdössä sinne täältä kolme, emmeköhän me pärjää. No, emme ilmeisesti. Ärsyttää vähemmästäkin.

Muoks. On kivaa, kun kahden viikon jankkauksen jälkeen saa tahtonsa läpi. Ja jopa vielä sen, että jää sinne. Eikä edes tarvitse odottaa kyytiä takaisin. Tämän jälkeen alan kyllä melkein uskoa ympäripuhujan taitoihini - ainakin, kun kyseessä on isäni. Mutta eipä se ole kyllä koskaan ollut mikään ongelma...